Helsingin tuomiokirkon kryptassa on huhtikuussa esillä taiteilija Lennart Segerstrålen (1892-1975) eettisesti kantaa ottavia maalauksia, grafiikkaa sekä luonnoksia freskoihin. Useimmat työt kuvastavat taiteilijalle tärkeää aihetta: ihmistä rakentavien ja repivien voimien ristipaineessa.

”Lennart Segerstrålen roolia Suomen kuvataiteessa monumentaalitaiteen uudistajana ei toistaiseksi ole täysin ymmärretty. Kokonaiskuvan hahmottamista on vaikeuttanut hänen tuotantonsa monimuotoisuus ja laajuus sekä monumentaaliteosten sijoittuminen maantieteellisesti laajalle alueelle, Suomen lisäksi muihin Pohjoismaihin sekä Eurooppaan”, toteaa Segerstrålen taidetta tutkinut dosentti Sisko Ylimartimo Lapin yliopistosta.
Lennart Segerstråle työsti monumentaalisia, kuvallisiin sinfonioihin rinnastettavia, maailmantaiteen inspiroimia freskoja sekä ikään kuin sormiharjoitteluiksi tarkoitettuja, pienimuotoisia heleitä luonnontutkielmia. Tältä väliltä löytyvät grafiikka, lasimaalaukset, mosaiikkityöt sekä perinteisemmät maalaustekniikat. Painopistealueeksi muotoutuivat lopulta suuret kirkkofreskot.
Tuomiokirkon kryptan näyttelyssä esillä olevien töiden aiheet on ammennettu taiteilijan oman luonnehdinnan mukaan sisäisen todellisuuden kehästä - elämän suurten vastakohtien voimakentästä, jossa valo ja varjo, hyvä ja paha, rakentavat ja repivät voimat kohtaavat. Nämä ajattomat työt puhuttelevat myös nykyihmistä tänäkin keväänä, jolloin tulee kuluneeksi 30 vuotta Lennart Segerstrålen kuolemasta. ”Taide ei saa olla vain pinnan ja esityksen mestarityötä, vaan sen tulee olla myös inhimillisyyden sanansaattaja. Ymmärtämällä ja käsittämällä ihmisarvon todelliset kasvumahdollisuudet taide voi raivata maaperää sille ihmiselle, josta tulee epäitsekkäästi luova lähimmäinen”, Segerstråle on sanonut.
Kryptan näyttelyn ovat koostaneet Sisko Ylimartimo ja valokuvaaja Matias Uusikylä, joiden toimittama kirja, Maailman valo. Lennart Segerstrålen sakraalitaide(Kirjapaja, Helsinki 2005, 128 s.) julkistettiin näyttelyn avajaispäivänä. Rikkaasti kuvitettu teos tuo uutta tietoa ja on ensimmäinen kattava katselmus Segerstrålen sakraaliin monumentaalitaiteeseen.

Taidetta sodan varjossa
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Segerstråle alkoi yhä enemmän siirtyä nuoruuden luontoaiheista aatemaalauksen pariin. Taustalla olivat kansalaissodan rankat kokemukset. Sittemmin toisen maailmansodan aika ja uskon merkityksen vahvistuminen tukivat hänen näkemystään taiteesta rauhan välikappaleena.
Vuonna 1938 Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti tilasi Segerstrålelta pankin porrasaulaan kaksi freskoa, joiden kuvasisällön haluttiin viittaavan tekniseen ja taloudelliseen kehitykseen. Finlandiafreskot, Suomi herää ja Suomi rakentaa, valmistuivat sodan hidastamina vuonna 1943. Ne eivät ylistäneetkään teknistä kehitystä vaan pohtivat ihmisen ja kansakunnan kohtaloa sodan jaloissa, henkistä heräämistä ja jälleenrakennusta. Finlandia-freskoja on pidetty Segerstrålen päätöinä ja ensimmäisinä moderneina monumentaalitöinä Suomessa.
Kryptan näyttelyssä on ensi kertaa esillä myös toisen maailmansodan syttymispäivälle, 1.9.1939, päivätty teos. ”Tämän teoksen syntyhistoriaa ei ole toistaiseksi tunneta tarkemmin, mutta jonkinlainen kauhun skenaario siinä näkyy. Maalaukselle voisi antaa vaikkapa nimen Maailman palo. Tässä, kuten monissa muissakin näyttelyn töissä suuret jännitteet luovat dramatiikkaa”, pohtii Matias Uusikylä. ”Segerstråle otti maalauksissaan kantaa maailman menoon. Monien kryptan näyttelyn töiden aiheena ovat ihmisen sisäiset kamppailutilanteet – perheen hajoaminen, ihminen materialismin kahleissa, väkivallan lopettaminen, ihminen identiteettiään etsimässä.”

Freskojen ja kirkkotaiteen mestari
Lennart Segerstråle oli yksi aikansa harvoista vaativan, tuoreelle laastille maalattavan ”al fresco” tekniikan suomalaisista osaajista. Muiden Pohjoismaiden tapaan meilläkin käytiin 1920- ja 1930-luvuilla keskustelua monumentaalitaiteen puolesta. Sisko Ylimartimon mukaan yleismaailmallisesti taiteenlajin nousua tuki sen valjastaminen erilaisten aatteellisten näkemysten palvelukseen. Valtaisat ideologiset teokset oli suunnattu usein massoille – muistettakoon vain Diego Riveran suuret sosialismiin sitoutuneet työt Meksikossa. Idea oli sama kuin keskiajan kirkkojen koristelussa, opetusta kuvan keinoin.
Perehtyminen lasimaalaustekniikkaan jo 1920-luvulla ja myöhemmin opintomatkat Tanskaan Joachim Skovgaardin oppiin ja Italiaan var- haisrenessanssin freskojen äärelle kasvattivat taiteilijan kiinnostusta kirkkotaiteeseen. Sovituksen sanoma ja ylösnousemususko ovat Segerstrålen sakraalitaiteen merkittävimmät teemat. Muun muassa Rovaniemen, Varkauden ja Noormarkun kirkkojen vaikuttavat alttarifreskot heijastavat maailmansovitusteemaa.
Segerstrålen sakraalitöissä on yhtymäkohtia myös paikkakuntiin ja niiden historiaan. Esimerkiksi Rovaniemen ja Vuollerimin kirkon freskoissa Kristus tulee lappilaiseen maisemaan ja kulttuuriin. Nokian kirkon lasimaalaukset ja Varkauden fresko paljastavat, että ollaan teollisuuspaikkakunnilla.
Taiteilija kiteytti uskonnollisen taiteensa ytimen sanoilla ”färg och förkunnelse” – suomeksi voitaisiin puhua "sanasta ja siveltimestä". Hän ei nähnyt sakraalitilan koristamista tai Raamatun kuvittamista uskonnollisen taiteen ensisijaisena tehtävänä, vaan taiteen tuli toimia rinnan sanan kanssa. ”Kirkollisessa tilassa ovat liitossa sana, kuva ja musiikki.”
Helsingin tuomiokirkon krypta tarjoaa erinomaiset puitteet näyttelylle, jossa ihmistä puhuttelevien maalausten rinnalla esitellään luonnosten avulla suurten freskojen ja värikkäiden lasimaalausten syntyhistoriaa.

Näyttely on avoinna 8.-27.4.2005 ma-la klo 11-18, su 13-18 Tuomiokirkon kryptassa, Kirkkokatu 18, 00170 Helsinki.

Kuva 1: Pasuunaenkeli, 1951
Kuva 2: Ratkaisu, litografia, 1959

Lisätietoja:

Matias Uusikylä, puh. 0400 - 405 455 ja Sisko Ylimartimo, puh. 050 - 594 7360

Press release images